Kaviokuume ja metabolinen syndrooma

 

Kaviokuume eli laminiitti on hevosen kavioluuta ja sarveiskaviota toisissaan kiinni pitävän lamellikerroksen tulehdustila, jonka tarkka syntymekanismi on huonosti tunnettu. Kaviokuume on yksi kivuliaimmista sairauksista hevosilla, joka pahimmillaan saattaa johtaa pysyvään invaliditeettiin. 

Kaviokuume voidaan jakaa syntymekanisminsa perusteella karkeasti hormoniperäiseen ja tulehdukselliseen kaviokuumeeseen. Hormoniperäisen kaviokuumeen aiheuttajia voivat olla joko lihavilla hevosilla esiintyvä metabolinen syndrooma (EMS, equine metabolic syndrome) tai vanhoilla hevosilla esiintyvä Cushingin tauti (tai PPID, pituitary pars intermedia dysfunction), joita yhdistää insuliiniresistenssi ja veren korkea insuliinipitoisuus, hyperinsulinemia. Tulehduksellinen kaviokuume voi puolestaan aiheutua esimerkiksi tärkkelyksen ylensyönnistä tai vakavan suolistotulehduksen seurauksena. Hormoniperäinen kaviokuume on huomattavasti yleisempi kuin tulehduksellinen, lähes 90 % kaikista kaviokuumeista on hormoniperäisiä.

Liikalihavuus on Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa yksi suurimmista terveysongelmista niin ihmisillä kuin eläimillä. Koska kaviokuume liittyy hevosilla voimakkaasti lihavuuteen (metabolinen syndrooma, hyperinsulinemia), suurin osa hormoniperäisistä kaviokuumeista pystyttäisiin ehkäisemään oikeanlaisella ruokinnalla ja liikunnalla. Siten hormonihäiriöiden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on erityisen tärkeää.

Kaviokuumeen tyypilliset oireet ovat jäykkyys, ontuma ja painonvaihtelu jalalta toiselle. Vakavissa tapauksissa hevonen saattaa seistä sahapukkimaisessa asennossa tai viedä painoa takajaloille. Useimmiten kaviokuumeoireet ovat lähinnä etujaloissa, mutta vakavammissa tapauksissa oireita voi olla myös takajaloissa.

Eläinlääkäri tekee kaviokuumediagnoosin oireiden ja hevosen fenotyypin eli ilmiasun perusteella. Tyypillinen kaviokuumepotilas joko yleisesti lihava ja/tai sillä on rasvakertymiä silmien yläpuolella, niskassa, lapojen ja pyllyn päällä. Hevonen arkoo kavioita kaviopihtitutkimuksessa ja sillä on huomattava, jopa hakkaava varvaspulssi tunnettavissa vuohisen molemmin puolin. Usein kavioissa voidaan todeta ns. kaviokuumerenkaita, jotka kertovat aiemmin sairastetusta kaviokuumeesta. Yleensä eläinlääkäri ottaa kavioista röntgenkuvat, joiden perusteella arvioidaan kaviokuumeen vakavuutta. Lisäksi hevonen voidaan testata metabolisen syndrooman ja PPID:n varalta, mutta näitä testejä ei kannata tehdä akuutin kaviokuume-episodin aikana.

Akuutin kaviokuumeen tärkein hoito on kipulääkitys ja karsinalepo. Usein kaviokuumepotilailta poistetaan kengät ja tilalle laitetaan styrofoam-pohjalliset tai kaupalliset tossut. Akuutin vaiheen jälkeen tai toisinaan jo sen aikana kengittäjä vuolee kaviot. Yleensä kavioiden varvasosaa vuollaan lyhyemmäksi, jotta kavion pyörähtäminen helpottuu ja paine saadaan pois etuseinämästä. Röntgenkuvista on apua kengittäjälle. Lisäksi voidaan käyttää erilaisia kaviokuumepotilaille sopivia kenkiä, kuten natural balance- tai sydänorsikenkää.

Keskeistä kaviokuumeisen hevosen hoidossa on laihdutus. Ruoaksi annetaan pelkkää heinää, jossa on sokeripitoisuus alle 120g/kg KA. Mikäli analysoitua heinää ei ole mahdollista saada, voi heinät liottaa vedessä ennen ruokintaa sokeripitoisuuden vähentämiseksi. Heinää annetaan maksimissaan 1,5 % hevosen ihannepainosta päivässä eli 500 kg hevoselle 7,5 kg. Heinät punnitaan kuivana ennen liotusta ja ne jaetaan mahdollisimman moneen ruokintakertaan. Ruokinnassa voidaan käyttää apuna esim. slow feeding-verkkoja tai heinäautomaatteja. Heinän lisäksi hevoselle annetaan kivennäinen, mieluiten vähäsokerinen versio.

Kaviokuumeen sairastaneita hevosia ei voi pääasiallisesti laiduntaa. Hevonen, joka on herkkä kaviokuumeelle, saa sen erittäin helposti laidunruohosta, joka sisältää usein runsaasti sokeria. Kaviokuumehevoset voivat kuitenkin ulkoilla tarhassa, mutta ahneita hevosia kannattaa tarkkailla hiekan syönnin varalta, mikäli tarha on hiekkapohjainen.

Heti kun kaviokuume on helpottanut ja eläinlääkäri on antanut luvan liikuttamiselle, kannattaa aloittaa säännöllinen liikunta. Liikunnan avulla laihtuminen on nopeampaa ja liikunta lisää kudosten insuliiniherkkyyttä.

NK 8.7.2015